lauantai 4. kesäkuuta 2016

Jänis

Karkotuspallo 
Ei olisi pitänyt keväällä hehkuttaa voittoa jäniksistä. Tuollaisesta manaamisesta ei voi seurata muuta kuin huonoa. Niin kävikin. Puutarhaani muutti jänis.

Jänis ilmaantui puutarhaan parisen viikkoa sitten. Ensin se lymysi talon ja saunarakennuksen välissä vanhan tuoksuspirean ja kivipengerryksen suojissa. Kun kuljin terassilta kohti rantaa, se säikäytti minut monta kertaa ryntäämällä pusikosta takavasemmalle.

Sen tapa on odottaa, että kuljen ohi ja ponkaista sitten pakoon.

Viime viikolla löysin sen kukkapenkistä. Lähes kaikki punapäivänkakkaroiden nuput oli syöty. Suivaannuin ja googletin jäniksen karkottamisen. Suositeltiin saippuanpaloja, parfyymia ja ties mitä. Vanhan parfyymin tyhjensin siltä istumalta punapäivänkakkaroiden suojaksi.

Parfymointi on se tepsinyt sikäli että punapäivänkakkarat ovat saaneet olla rauhassa. Ainakin toistaiseksi. Mutta seuraavaksi jänis pisti poskeensa aivan vierestä puolet kultatyräkeistä. Sekin sai parfyymikäsittelyn.

Jostain syystä jänis on mieltynyt juuri siihen kohtaan kukkapenkkiä, jossa punapäivänkakkarat ja tyräkit kasvavat. Sieltä se on pomppinut pois kymmenisen kertaa, kun olen lähestynyt. Joskus ihan jalkojeni juuresta. Muuta se ei ole syönyt, mutta mullassa on selviä makoilun jälkiä.

Yhtenä aamuna avasin makuuhuoneen sälekaihtimet ja katselin puutarhaan ja järvelle. Eikös vain korvat vilkkuneet kiviterassin reunalta juuri istuttamani kesäkukkaruukun edessä. Juoksin pihalle, pupu loikki pois. Ei se onneksi ollut ehtinyt syödä kesäkukkiani. Vaikea kyllä kuvitella että se pitäisi voimakastuoksuisesta heliotroopista.

Löysin netistä Kuonot pois -karkotuspallot, joiden pitäisi tehota myös jäniksiin. Niitä roikkuu nyt pihassa kaksi. Toinen spireassa ja toinen kukkapenkissä. En vielä tiedä, toimivatko ne, mutta ainakin eilen illalla pari tuntia pallojen ripustamisen jälkeen, näin jänön ensimmäistä kertaa yläpihan kalliolla - aika kaukana hajupalloista.

maanantai 30. toukokuuta 2016

Hyvä puutarhapäivä

Mistä koostuu hyvä puutarhapäivä?

Sään pitää olla sopiva: ei liian kuuma, mutta ei kylmäkään. Ei kovin tuulinen. Aurinko saa paistaa, mutta se ei ole välttämätöntä.

Puutarhurin on oltava vireessä. Vireen syntymiseen auttaa esimerkiksi se, että on istutettavia kesäkukkia odottamassa. Hyvä vire syntyy myös siitä, jos saa tehdä sitä mitä huvittaa, eikä ole pakko ryhtyä johonkin sellaiseen, mistä ei niin tykkää.

Puutarhassakin asioiden pitää olla hyvin. Siellä täällä kukkii ja kukoistaa. Edelliskesän istutukset voivat hyvin ja kasvavat. Vielä joku myöhäinen herääjä työntyy mullasta esiin ja ilahduttaa puutarhuria.

Työkalut löytyvät helposti eikä mene puolta päivää siihen että kiertää pihaa etsimässä rautaharavaa.

Mielenrauhaa synnyttää myös sen tajuaminen, että tänä kesänä ei toteudu yksikään suuri projekti.Voi keskittyä olemassaolevan parantamiseen ja pienprojekteihin.

Eino ja kurjenpolvi


Eilen oli oikein hyvä puutarhapäivä.

Sää oli pilvinen, mutta lämmin.

Istutin ensimmäiset kesäkukat. Rantapataan leijonankitoja. Kiviterassin reunaan isoon ruukkuun mm. loistosalvia, heliotrooppi ja lumihiutaleita. 'Mandariini'-pelargoneja saunan portaille.

Kärhöt ovat heränneet. Viimevuotinen äitienpäivälahjani Eino-rhodo alkaa kukkia. Aivan kuolleeksi luulemani pensaspioni on tehnyt pienenpienen verson.

Kaksi vuotta sitten tekemäni kukkapenkin päivänliljat ja kurjenmiekat aikovat kukkia tänä vuonna. Yksi kurjenmiekoista kukkii jo.

Lähes kaikissa pioneissa on nuppuja.

Muistin Tukholman puutarhamessuilta ostamani Lucko-kitkimen ja testasin sitä. Toimii erinomaisesti.

Kastelin uusimpia kukkapenkkejä ja istutuksia koko päivän. Pumppu nostaa veden järvestä ja tippaletku levittää veden. Mukavaa puuhaa!

Kylvin auringonkukan siemenet kiinalaiseen kohopenkkiin ja krassit aidan luokse villiviinien viereen. Heittelin pioniunikon siemeniä kukkapenkkien aukkopaikkoihin.

Näyttää siltä, että tuoksuherne- ja tsinniakokeiluni onnistuu. Istutin siemenet suoraan suuriin ruukkuihin. Alla on kesäkukkamultaa, päällä istutusmultaa muutama sentti. Taimia ei siis koulita lainkaan, vaan ne kasvavat koko ajan samoissa ruukuissa. Sekä tuoksuherneet että tsinnia vaurioituvat kouliessa herkästi. Ruukut ovat vielä sisällä, mutta varmaan jo tämän viikon aikana alan totuttaa niitä ulkoilmaan, aluksi varjossa. Tosin viikonlopun aikanakin muutama vielä siemen iti,  kolmisen viikkoa ensimmäisten jälkeen. Pisimmät tuoksuherneet ovat jo kohta metrisiä.

Tuoksuherneet ja tsinniatLisää


Päivään osui vain yksi vastoinkäyminen - lensin pyrstölleni jyrkässä rinteessä siirtäessäni tippaletkua. Kumpparin ja kiven väliin jäi kasvin varsi, joka lähti jalkani alla pyörimään. Onneksi iskun otti vastaan pehmeä kohta.


tiistai 17. toukokuuta 2016

Toukokuun kukkijat

Nyt voi jo aika varmuudella sanoa, millaisia tuhoja joulu-tammikuun pakkaset puutarhassa tekivät. Ei loppujen lopuksia kovin kummoisia. Toukokuun lämmin viikko sai viimeisetkin uinujat heräämään ja monet sellaiset perennat ja pensaat, joita olin silmäillyt huolestuneena, ovat nyt hyvässä kasvussa. Laventelitkin näyttivät vielä viikko sitten aivan raadoilta, mutta nyt niissä on uusia, vihreitä lehtiä.

Jopa lähes kaikki myöhään syksyllä istuttamani perennat ja pensaat ovat selvinneet hengissä. Viime keväänä istutettu ruusuherukka sen sijaan näyttää palelluttaneet oksansa lumirajan yläpuolelta. Lähellä maan pintaa se kukkii ja on tehnyt lehdet.

Pahin aukko kukkapenkeissä on tummanpunaisten kaunokaisten kohdalla. Pelkkää multaa on siinä kohdassa, jossa kahtena edellisenä kesänä on kukkinut runsaasti kaunokaisia. Kuulin, että muuallakin juuri kaunokaiset ovat kärsineet talvesta.

Kärhöni ovat aina heränneet myöhään, joskus vasta reilusti kesäkuun puolella. Nyt vasta muutamassa on uusia versoja näkyvissä, mutta uskon että ne kaikki vielä ryhtyvät kasvamaan. Rinneangervojen päällä kiipeilevä alppikärhö on kyllä epävarma tapaus - sen pitäisi olla jo vihreänä ja nupulla, mutta ei kyllä ole.

Syksyllä kokoamani kiinalainen kohopenkki on rannassa täydessä kukassa. Narsissit, tulppaanit ja helmihyasintit kukkivat komeasti. Ajattelin tökätä kumpaankin päähän kohopenkkiä muutaman kesäkurpitsan siemenen ja keskelle kesäkukkien, ehkä matalien auringonkukkien, siemeniä. Auringonkukat voisivat näyttää järveä vasten aika kivoilta.

Muiden kevätsipulikukkien kukinta on ollut tänä vuonna vähän onnetonta. Osan syksyllä istuttamistani sipuleista veivät oravat jo syksyllä ja ilmeisesti pakkaset tuhosivat osan. Odotin paljon parempaa kukintaa syksyllä 2014 istuttamistani erilaisista kasvitieteellisistä tulppaaneista, niiden kun pitäisi kukkia paremmin useana vuonna kuin tavallisten tulppaanien. Parvitulppaanit täyttivät odotukseni, mutta muut eivät. Parhaiten tänäkin vuonna kukkivat jo monta vuotta sitten istutetut, aina luotettavat apeldoorn-tulppaanit.


sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Pelargoneja ja erikoispelargoneja


Pelargon sidoides, Pelargon papilionaceum ja Australian Wild Pelargon
Viime keväänä haaveilin Susanna Rosenin Suuren pelargonikirjan innoittamana 'Pelargonum sidoides'ista. Olin jo unohtanut koko haaveiluni. Olin myös päättänyt, että tänä vuonna jätän Helsingin puutarhamessut väliin ja säästän pelargonirahat Tukholman messuhankintoihin. Siellä kun oli viime vuonna paljon kaikenlaista kivaa.

Mutta lauantai-iltapäivällä kävin kuin kävinkin messuilla ja siellä törmäsin Pelargonum sidoidesiin. Muistin sen "lähes mustat" kukat ja niin tapahtui, että se ja seitsemän muutakin pelargonia muutti viherhuoneeseeni.


Suuri pelargonikirja kuvailee sidoidesia näin:

"Kaunis pelargoni, jolla on hopeanvärinen lehtiruusuke ja aromaattiset lehdet pitkissä ruodeissa. Lehdet ovat sydämenmuotoiset, poimureunaiset ja sametinpehmeät. -- Kukat ovat tumman punaruskeat, miltei mustat. Kukassa on viisi taaksepäin taipunutta terälehteä."




Toinen erikoispelargoni on myyjän nimilapun mukaan Australian Wild Pelargon, ilman latinankielistä  nimeä. Tuolla nimellä en ainakaan nopealla selailulla löytänyt sitä Suuresta pelargonikirja. Se on erikoisen näköinen, sillä lehdet kasvavat ikäänkuin yhdestä kohdasta ja lehtivarret ovat pitkiä. Odotan jännityksellä, millainen siitä kehittyy.

Kolmas erikoisuutuus on Pelargon papilionaceum, joka myyjän mukaan voi kasvaa jopa parimetriseksi. Se on Suuren pelargonikirjan mukaan pelargoneista suurilehtisin, ja sitä kannattaa kasvattaa jo sen suurten lehtien takia.  Ruotsissa tämä pelargoni tunnetaankin lemupelargonina. Lehdissä on kyllä voimakkaan sitruunainen ja ehkä hiukan muovimainen tuoksu, mutta ei se minusta ole mitenkään epämiellyttävä.

Muut ostokseni ovat enemmän tai vähemmän tavallisia: Nimismies, Prins Gustav, Leila, Turkisk jätte ja yksi jonka nimilapusta en saa selvää.

Vanhat pelargonini talvehtivat oikein hyvin. Vain yksi kuoli ja sekin oli viime kesänä torilta hankittu tavallinen pelargoni, joten ei mitenkään suuri menetys. Viherhuoneen valossa ja yli 10 asteen lämpötilassa pelargonit eivät mene lepotilaan, vaan pysyvät vihreinä koko talven. Olen katkonut pisimpiä venähtäneitä versoja pitkin talvea, ja nyt useimmat ovat ihan hyvän muotoisia. Monet tekevät jo ensimmäisiä kukkia.

Siemenestä laitoin kasvamaan tänä vuonna vain yhden pussillisen vyöhykepelargonilajiketta "Night Vailit". Itävyys oli hyvä, sillä vain yksi siemen ei itänyt. Kahdeksan pikkutainta on lähtenyt hyvään kasvuun ja toivottavasti edes jokin niistä ehtii tehdä tuollaiset loistavan fuksianpunaiset kukat kuin siemenpussin kuvassa.




lauantai 2. huhtikuuta 2016

Voitto jäniksistä

Lumet ovat sulaneet Espoon perukoiltakin. Tein kevään ensimmäisen kukkapenkkikierroksen kapean rautaharavan ja sekatöörien kanssa. Ajattelin vain hiukan rapsutella, katkoa suurimpia talventörröttäjiä ja tarkastella talven ja jänisten tekemiä tuhoja. Mutta kuten aina, innostuin, ja putsasin suurimman osan kukkapenkeistä ihan perusteellisesti. Olin viimeksi käynyt kierroksella kolme päivää aikaisemmin eikä silloin ollut vielä mitään muuta kuin jouluruusut kukassa. Siksi olinkin tosi yllättynyt kun keskellä alapihan pitkää kukkapenkkiä krookukset olivat avanneet kukkansa. Viime vuonna jänikset söivät kaikki krookukseni. Jäniksiä on tänä talvena ollut tosi paljon, joten ajattelin että samoin käy nytkin. Voi olla että käykin, mutta ainakin ehdin edes nähdä krookuksia. Voitto se on pienikin voitto.

Krookukset
Ja oli muutakin herännyt:

  • talventähti kukkii sekä alapihalla että uudessa paikassa talon takana, niin että näen ne sänkyni vieressä olevasta ikkunasta. 
  • kevätkellot, suosikkini, kukkivat entistä runsaampina rinteessä. Niiden vieressä monta vuotta murjottaneet lumikellot ovat myös tehneet muutaman kukan.
  • kevätiris 'Katharine Hodgkin' löytyi lehtikasan alta nupulla. Kun se pääsi aurinkoon, kukat olivat puolen tunnin kuluttua auki.
  • ensimmäiset sinivuokot avaavat juuri kukkiaan.
  • raparperi on tehnyt jo kaksi hienoa punaista alkua.
  • ruohosipuli ja oregano ovat heränneet.
  • sitruunaperhonen lenteli pitkin pihaa.
Kevätiris 'Katharine Hodgkin'

Jänikset ovat hoitaneet myös kukkapenkkien kevätlannoituksen, papanoita on joka paikassa. Ne ovat myös syöneet persiankeltaruusun lähes maan tasalle. Viime kesänä istutetusta rinneangervosta on jäljellä kymmensenttiset tapit. Pinkki atselea on menettänyt viime kesänä kasvattamansa kolmannen oksan, mutta saanut, toistaiseksi, pitää suurimman osan nupuistaan.

Vesirottien kukkapenkeissä tekemistä vahingoista on vielä liian aikaista sanoa mitään.

Vielä on yöpakkasia pitkään, joten peittelin laventelit ja pensaspionit kuivien lehtien alle.

torstai 3. maaliskuuta 2016

Maaliskuussa 2016

Yhtenä aamuna tällä viikolla näin kevään ensimmäiset lumikellot. Ne kukkivat Helsingin Talvipuutarhan edustalla aivan kadun varressa. Olin kyllä päässyt kevään tuoksuja nuuhkimaan jo viime viikolla Serbiassa. Siellä talvi on ollut poikkeuksellisen lämmin ja jo helmikuussa kukkivat vuorenkilvet, kevätesikot, kaunokaiset ja koreanonnenpensaat. Hedelmä- ja marjapuut sekä magnoliat availivat ensimmäisiä nuppujaan.

Mutta minä en ole vielä aloittanut mitään kevättoimia. Mullassa ei ole yhtäkään siementä, eivätkä edes viherkasvit ole saaneet huomiota. Tulppaaneja olen pitänyt maljakossa tammikuusta lähtien, muuta siinä  kaikki. Pitkäaikaisinta iloa on ollut Träskändan puutarhan tulppaaneista.Ne ovat todella hyvälaatuisia.

Siemenostoksia olen sentään tehnyt, mutta vain hyvin hillitysti. Tilasin daaliansiemeniä viimevuotiseen tapaan tarttolaisesta Seemnemaailmasta. Lisäksi vain yhden lajin pelargoninsiemeniä sekä tuoksuherneitä ja jumaltenkukkia. Olisi kyllä kannattanut vilkaista siemenlaatikkoon ennen tilauksen tekemistä, sillä sieltä löytyi monesta pussista viimevuotisia daaliansiemeniä. Mutta ehkäpä ne ovat menettäneet itämiskykynsä - ei voi tietää.

Vakaa aikomukseni on tänä vuonna rajoittaa vihannesten kasvatus aivan minimiin: vain yrttejä, salaattia, pinaattia, mangoldia ja lehtikaalia. Kolmesta kasvatuslaatikosta aion varata niille vain yhden. Kahteen muuhun istutan kesäkukkia ja monivuotisten kukkien, erityisesti punahatun siemeniä. Ne saavat kasvattaa hyvän taimen ennen kuin siirrän ne syksyllä kukkapenkkiin, jollaisen saan toivottavasti kesän aikana valmisteltua syksyistutuksia varten.

Pelargonin siemenet on jo kiire saada multaan. En voinut kuitenkaan kylvää niitä ennen hiihtolomaa, sillä pienet taimet eivät selviä viikkoa ilman kastelua. Muut kylvöt saavat odottaa huhtikuuhun.

Viherkasvit saavat tänä vuonna uuden mullan, sillä viime vuonna luistin tästä kokonaan. Olen vähän vähentänyt viherkasveja. Muka siksi että viherhuoneessa mahtuisi liikkumaankin ja kastelu olisi helpompaa. Oikeasti siksi että pelargonini tarvitsevat talvehtimistilaa vuosi vuodelta enemmän.





keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Kiinalainen kohopenkki

Pensasmustikan ruska
 Kompostorit ovat täynnä ja johonkin oli ulkoruukkujen pakkasen mustuttamat kukat ja ruukkujen mullat saatava. Muistin lukeneeni kiinalaisista kohopenkeistä, johon kootaan kerroksittain lahoavaa kasvijätettä, multaa ja lehtiä. Tein oman sovelluksen.

Kohopenkin paikaksi valikoitui rannassa oleva niemi ja sen tontin reunanpuoleinen sivusta. Niillä nurkilla majailee toinen Kivi-kompostereista, ja ajattelin että jos kohopenkki ei osoittaudu hyväksi ratkaisuksi, niin lapioin ensi kesänä koko penkin kompostoriin. Toinen syy oli se, että haluan rantaan kevätkukkia, erityisesti narsisseja.

Alimmaiseksi levitin kunnon kerroksen samomalehtiä. Kukat varsineet olin katkonut jo pari viikkoa sitten. Ne odottelivat kompostorin takana vanhan uimapatjan päällä. Nyt kippasin ne sanomalehtien päällä. Seuraavaksi kannoin ruukut rantaan ja tyhjensin mullat lecasorineen viherjätteen päälle. Kasa oli tässä vaiheessa aika korkea, joten ei muuta kuin kumpparit jalkaan ja tallaamaan läjää kasaan. Lopputulos oli noin 30 cm korkea ja parineliöinen penkki.

Varastossa odotteli istuttamista vielä yksi iso ja pari pienempää pussillista narsisseja, yksi pussi suuria keltaisia, kerrottuja tulppaaneja ja pari pientä pussia vaaleanpunaisia helmihyasintteja ja metsätulppaaneja. Asettelin tulppaanit kohopenkin keskelle ja narsissit ympärille, siinä toivossa että jänikset ja vesirotat pelästyvät narsissien hajua ja antavat tulppaanien olla rauhassa. Pinkit kevätkukat oli tarkoitus istuttaa muualle, mutta lopussa väsähdin ja tökkäsin nekin tähän uuteen penkkiin.

Lopuksi kärräsin jälkikasvun avustamana uutta multaa 10 senttiä koko komeuden päälle.Nyt kohopenkki saa laskeutua muutaman viikon, sitten lisään uutta multaa vielä jonkin verran ja lopuksi se saa päälleen lehtikatteen.

Voi tietysti olla että jos tulee oikein kova talvi eikä lumi kunnolla suojaa kohopenkkiäni, kukkasipulit paleltuvat. Mutta olen aikaisemminkin kasvattanut kevätkukkia niin, että olen levittänyt maahan vähän multaa, sipulit siihen ja ja paksu multakerros päälle, joten uskon kyllä että tämäkin onnistuu.

Ensi keväänä kevätkukkien kukittua kohopenkkiin voi istuttaa vaikka muutaman kesäkurpitsan siemenen ja kesäkukansiemeniä, vaikka ruiskukkia.

Nyt on kasvukausi lähes ohi. Kukkapenkissä kukkii kerrottu valkoinen syysasteri ja lehtikaali kukoistaa. Nyt kun lehtikaali kasvaa tuplakorkeassa viljelylaatikossa, niin se on saanut olla jäniksiltä rauhassa, ainakin toistaiseksi.

Puutarhuri vetäytyy muiden harrastusten pariin ja palaa vuonna 2016.