Rikkaruoho vai ei?

Valkovuokot ovat ihania ja kauniita, mutta kovia leviämään. Ne kukkivat toukokuussa pari viikkoa ja häviävät sitten näkyvistä ja puutarhurin mielestä. Lopun vuotta ne työntelevät juuriaan uusiin paikkoihin ja nousevat sieltä seuraavana keväänä iloisina ja sievinä.

Joka kevät juuri tähän aikaan kun valkovuokkojen kukinta on kauneimmillaan, mietin, pitäisikö niitä ryhtyä jotenkin rajoittamaan. Ovatko ne rikkaruohoja? Miettimisen tasolle se on toistaiseksi jäänyt, en kyllä edes tiedä millaista toimintaa niiden rajaaminen tarkoittaisi. Kitkeminen ei ainakaan auttaisi.

Nyt valkovuokkoja on niin uusissa kuin vanhoissa kukkapenkeissä. Myös nurmikolle se on hypännyt, ihan rantaankin. Pihan reunoilla, erityisesti varjoisella itäreunalla se saa puolestani kasvaa ja levitä ihan rauhassa. Kovin on soma pikkutalvioiden kanssa kukkiessaan.

Toinen yhtä viehättävä, mutta kovasti leviävä luonnonkukka on kielo. Kieloa näyttää tänäkin keväänä nousevan taas ihan uusista paikoista, runsaasti. Jopa ihan uusimmasta kukkapenkistä näyttää nousevan kaksi kieloa. Osittain se viihtyy samoissa paikoissa kuin sinivuokko ja valkovuokko, mutta osittain sillä on ihan omat mieltymyksensä. Paljon maata se ei kyllä näytä alleen tarvitsevan.

Köynnöshortensian seassa kielo saa kasvaa aivan rauhassa, ja sen kasvualueen kielo onkin ottanut haltuunsa. Siellä kasvoi muutaman vuoden ajan värililjoja, mutta kun liljakukko iski, niin poistin kiireenvilkkaa liljat. Köynnöshortensiat viihtyvät ja kasvavat hyvin kivipengerrystä vasten, joten kieloista ei ole niille mitään haittaa. Loppukesästä hortensiat peittävät kielon ruskettuvat lehdet.

Kielot ovatkin sikäli ikävämpiä kuin valkovuokot että niiden lehdet pysyvät suurina ja vihreinä  pitkälle kesään ja ruskettuvat sitten pystyyn.

Sen sijaan on aivan selvää, että sinivuokko ei ole rikkaruoho. Sinivuokko on hillittykasvuinen, ja jos se joskus johonkin uuteen paikkaan leviää, niin siniset kukat vaikka kiviterassin kivien välistä ponnistaessaan herättävät vain ihastusta. Valkovuokot ja kielot puolestaan harmistuneen tuhahduksen "tuokin tuossa".