Meillä on valokuva, jossa sormustinkukkaa kasvaa pihatien reunassa kymmenittäin. Kuva on ehkä 40-luvulta. 80-90-luvuilla täällä kasvoi joka kesä yksi tai kaksi sormustinkukkaa, milloin missäkin. Lapset opetettiin varomaan sitä. Sitten tuli suuri myllerrys, kalliota räjäytettiin ja rakensimme talon. Sadat maan uumenissa ties miten kauan uinuneet sormustinkukan siemenet heräsivät ja alkoivat kasvaa. Kesällä 2012 laskin kallioiselta yläpihaltamme yli 300 kukkavanaa. Muuallakin niitä kasvoi. Mutta liika on liikaa. Ne alkoivat tunkea ihan joka paikkaan, jopa kukkapenkkeihin. Nyt kitken liiat pois. Yläpihalla kukinta näyttää laantuneen omia aikojaan, siellä on nyt vain muutamia kymmeniä ruusukkeita.
 |
| Sormustinkukkia kesällä 2012 |
Mutta akileija on toista maata. Sitä ei puutarhassa voi olla liikaa. Täällä kasvaa lehtoakileijaa pitkin pihaa, useassa paikassa ympäri alapihaa.
Olen muutaman kerran siirtänyt akileijan taimen kukkapenkkiin, mutta se on huono idea. Akileija päättää itse missä kasvaa. Se kasvaa soralla rinteessä, se kasvaa kiviterassin kivien välissä, se kasvaa varjossa pimeimmässä varjossa pihan hoitamattomimmassa nurkassa. Kukkapenkissä vain jos itse sinne päättää mennä.
Pari kesää sitten onnistuin asettamaan kaksi akileijaa kukkapenkkiin. Kallen Kukkatarhasta ostamani pari pientä akileijan tainta kukkivat erikoisen tummansävyisinä, mutta eivät vaikuta leviävän. Kukka muistuttaa olkikukkaa. Tänä kesänä hankin niitä lisää. Akileijojen välissä on tilaa, sillä ruostekukista ei edelleenkään näy mitään. Ovat joko kuolleet kokonaan tai keräilevät voimia ensi vuotta varten.
Siemenestäkin olen akileijoja kasvattanut, ja onnistunutkin. Mutta ne ovat aikoja sitten risteytyneet lehtoakileijojen kanssa. Nyt on erisävyisiä liiloja, hyvin tummasta melkein siniseen. Jaloakileijoja tekisi mieli, ehkä laitan niitä kasvamaan siemenestä tänä kesänä.
Olisikohan akileija se kukka jonka ottaisin mukaan autiolla saarelle, jos vain yhden kukan saisi ottaa?
 |
| Akileijan selfie |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti