Mutta Pohjois-Karjalan kiemurtelevilta pikkuteiltä näkee moniin kauniisiin pihoihin. Lähes joka pihassa kukki suuria ja vanhoja syreenejä, yleensä sekä valkoisena että violettina. Mutta ei siinä kaikki. Sain ihailla toinen toistaan hienompia, valtavia lumipalloheisiä.
Lumipalloheisiä näkee jostain syystä etelässä harvoin. Jos haluaisin Espoossa tai Helsingissä mennä sellaista katsomaan, en tietäisi, minne mennä. Kun olin niitä aikani ihmetellyt, niin kehotin siippaakin hiljentämään vauhtia ja katsomaan oikein hienoa yksilöä. Hän sanoi hämmästyneenä: "Onpa hieno, miksei meillä ole tuollaista?" Niinpä. Meni hankintalistalle.
Pielisen rannalla villi karjalanruusu aloitteli kukintaansa. Mustikassa ei ollut mitään merkkejä kukinnasta tai raakileista, mutta puolukka kukki hienosti. Mökkipihaamme valtaavaan horsmaan päästiin kerrankin käsiksi ajoiksi, eikä viimekesäisen kaltaista parimetristä horsmaviidakkoa toivottavasti tänä kesänä pääse syntymään.
Pari kesää sitten pienistä juuriversoista istuttamani valamonruusut ovat juurtuneet ja kasvavat hyvin. Ne ovat nyt metrisiä, ja nuppujakin oli runsaasti. Ne tekevät jo omia juuriversoja, joten ehkä vuoden kuluttua voin siirtää niitä uuteen kohtaan kasvamaan. Aunen kukkapihan Aune Juuassa oli oikeassa, kun mietin, mitenköhän ruusut selviytyvät Pielisen karuissa oloissa kanssa lähes ilman hoitoa, kun hän vakuutti niiden pärjäävän.
Espoossa oli näinä päivinä satanut paljon. Monet kukkivat perennat ovat kaatuilleet, samoin ruukkuperunani varret. Muuten kasvimaalla näyttää hyvältä, herneet ja pavut ovat itäneet, samoin kesäkurpitsat ja mangoldit. Persiljasta voi jo alkaa kerätä satoa. Iloinen tapaus on myös se että surkeat basilikani ovat alkaneet kasvaa viherhuoneen lämmössä. Pysykööt siellä, ja saatanpa saada satoakin.
Irikset ja päivänliljat, molemmat puutarhani vanhinta kasvustoa, ovat kauneimmillaan, tässä kuva viime viikolta. Yleensä ne ovat suunnilleen yhtä korkeita, mutta tänä vuonna irikset kasvoivat liljoista ohi.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti