Ruukutuspäivä

Kaikki on tehty. Puutarhurin kevät on ohi, kesä voi alkaa. Tänä viikonloppuna ruukutin loput siemenestä kasvatetut taimet ja siivosin viherhuoneen.

Aikaisempina vuosina ruukutus on tapahtunut yhdessä rykäyksessä, yhtenä suurena ruukutuspäivänä. Silloin olen nostanut kaikki taimet kerralla ulos, siirtänyt viherhuoneen pöydän ruukutuspöydäksi ja ruukkuttanut kaikki kerralla. Tänä vuonna istutus jakautui kuitenkin usemmalle viikonlopulle, kiitos lämpöisten säiden.

Krassien, zinnioiden ja dahlioiden oli jo korkea aika päästä lopulliseen kasvupaikkaansa. Krassien taimet ovat oikein hyviä ja ellen ihan väärin nähnyt, niin jokunen pienenpieni nuppukin siellä jo oli. Krassit eivät pane pahakseen paikan vaihdosta, vaan alkavat kasvaa nopeasti.

Zinniat, oppineittenkukat, olivat venähtäneet vähän liikaa ja päässeet kasvamaan kiemuralle. Mutta ei se mitään, ne kyllä voimistuvat ja kukkivat upeasti loppukesästä.

Dahlioiden kanssa kävi niin, että ruukkuihin pääsi vain kahdeksan parasta ja suorinta taimea. Muut päätyivät kompostiin. Ne olivat niin kiemuralla, ettei niistä mitään olisi tullut. Dahliat olivat kokeilu, ensi kerralla osaan toimia paremmin niiden kanssa. Kylvän myöhemmin ja tuen paremmin.

Viherhuoneessa alkoi viherkasvien aika. Pesin ikkunat ja lattian, ja siirsin evakossa olleet viherkasvit takaisin. Nyt siellä on viitisen kuukautta hyvää aikaa kasvaa, sitten tulee taas ahdasta kun pelargoniat siirtyvät talvehtimaan.

Tänään olen vain siirrellyt ruukkuja paikoilleen.  Olen nautiskellut siitä tunteesta että kevätkiireet ovat ohi ja puutarhurin kesä alkaa. Nyt on ylläpidon aika. Kastellaan, tuetaan ja katsellaan kasvua. Kitketään kun on pakko. Kuulen jo riippumaton kutsun.

Päivän yllätys oli se että kaksi viikkoa sitten kukkapenkkiin istuttamani, siemenestä kasvatetut tuuliunikot ovat alkaneet kukkia. Ne olivat niin surkeita ruikuloita, että en suuria odotellut. Eivät ne kovin kummoisilta näytä vieläkään, mutta nuppuja on kaikissa.

Tuuliunikko ja kaunokaisia