tiistai 17. kesäkuuta 2014

Ryytimaa

Ryytimaani on yksi pihan vanhoja pengerryksiä, saunamökin  takana. Jokseenkin varjoisassa paikassa, vain keskipäivällä aurinko paistaa sinne parin tunnin ajan.

Vuoden 2004 myllerryksessä sen mullat vaihdettiin kokonaan. Sitä ennen siinä ei kasvanut mitään muuta kuin rikkaruohoja. Yläpuolisen, pienen nurmialueen siemenet valuivat sen kesän sateissa alaspäin ja pysähtyivät pengerryskiviin. Se nurmikko aiheuttaa ongelmia edelleen.

Ruoho ei kuitenkaan ole ainoa ongelma. Vielä suurempi harmi on vieressä kasvava suuri koivu. Se aiheuttaa suuren kuivuuden. Se vie maasta kaiken kosteuden, ja peittää lisäksi niin että sadekaan ei paljon kastele.

2004 istutin raparperin ja monivuotisia yrttejä, minttua, salviaa, rakuunaa ja ruohosipulia. Raparperi on kuollut kertaalleen. Uusi voi kohtuullisen hyvin. Rakuuna eli monta vuotta, mutta ei enää. Salvia kuoli viime talvena. Istutin juuri uuden. Ruohosipuli voi hyvin, samoin minttu. Pari vuotta sitten sain ystävältä sellaista hiukan karvalehtistä minttua joka kasvaa ja leviää todella hyvin. Viime kesänä istutin kaikkein ongelmallisimpaan kohtaan karhunlaukkaa. Senkin sain lahjaksi. Se näyttää asettuneen hyvin, kasvaa ja kukkii. Sen sekaan kylvin yksivuotista kurkkuyrttiä, pelkästään siksi että se on niin sievä. Viimekesäinen oreganokin näkyy lähteneen kasvuun, hiukan eri paikassa tosin.

Ryytimaassani ei kasva vain yrttejä. Sen takareunaan, aidan viereen olen vuosien varrella istuttanut sellaisia perennoja, jotka olen poistanut kukkapenkeistä, syystä tai toisesta. Aivan liian korkeaksi kasvanut kultapiisku viihtyy ja saa viihtyä siellä. Syysasterin siirsin toisesta pihasta, eikä sille ollut muuta paikkaa. Siellä se nyt taistelee tilasta kultapiiskun kanssa, aivan rauhassa. On siellä ylimääräisiä iriksiäkin.

Yhtenä kesänä, joskus siellä vuoden 2004 paikkeilla,  innostuin kaksivuotisten ja perennojen kasvattamisesta siemenestä. Kylvin harjaneilikkaa, akileijoja, illakkoa ja malvaa. Kun oli aika istuttaa pienet taimet, ei ollut muuta paikkaa kuin tuore ryytimaa. Lykkäsin ne sinne ja niiden jälkeläiset elelevät siellä edelleen. Malva kukki todella upeasti monta vuotta, nyt näyttää nousevan vain pari tainta. Illakon luulin lopullisesti taintuneen viime syksyn kaivinkonemyllerryksen alle, mutta se on vain siirtynyt pari metriä alemmaksi. Akileijat kituivat monta vuotta, vasta nyt ne kukkivat hienosti. Harjaneilikka on kukkinut ryytimaan reunassa monta vuotta ja kukkii tänäkin vuonna.

Mikään muu paikka puutarhassani ei yllä niin lähelle englantilaista cottage garden -tyyliä kuin ryytimaani. Sitä reunustavat pensasruusut, reunoilla on runsaita perennoja ja etualalla iloisessa sekamelskassa raparperi, yrttejä, akileijoja ja harjaneilikoita. Vaikutelma on ainakin hiukan englantilaistyylinen, varsinkin jo ummistaa silmänsä nokkosilta, vuohenputkilta ja voikukilta.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti