sunnuntai 24. elokuuta 2014

"Kauneuspuutarhoja"

"Lapsesta, joka kasvaa hyvässä puutarhaympäristössä ja leikkiessään oppii hoitamaan ja vaalimaan kukkia, tulee hyvä ihminen", kirjoittaa puutarha-arkkitehti Paul Olsson mökin vintiltä löytyneessä kirjassaan Suomen puutarhataidetta (1947, Otava). Samassa pahvilaatikossa oli toinenkin vanha puutarhakirja: Suomalaista puutarhataidetta (1929, Otava), jonka on kirjoittanut Jenny Elfving. Teokset olivat hauskaa kulttuurihistoriallista luettavaa heinäkuun helteillä riippumatossa.


Elfvingin kirjassa esitellään 15 suomalaista "kauneuspuutarhaa". Puutarhat ovat huviloiden ja kartanoiden puutarhoja lähinnä Kulosaaressa, Kauniaisissa, Kirkkonummella ja Espoossa. Joukossa on useita Paul Olssonin suunnittelemia puutarhoja.

Olssonin kirjan motivaationa on sodan runtelemien puutarhojen elvyttäminen ja uuden puutarhainnostuksen luominen.  Olsson esittelee erilaisia puutarhatyylejä ja käy perusteellisesti läpi kaikki puutarhan perustamiseen liittyvät osa-alueet. Koristekasvien valintaan liittyvästä pitkästä luvusta saa aika hyvän käsityksen siitä, mitä kasveja suomalaisissa puutarhoissa tuolloin käytettiin.

Kirjoitin aikaisemmin lukeneeni jostain että atsaleat tulivat Suomeen 80-luvun alussa. Täyttä puppua. Azaleat mainitaan kummassakin kirjassa, Olssonin kirjassa kuvan kera. Olsson myös toivoo, että niitä käytettäisiin paljon enemmän niiden suuren koristeellisuuden takia.

Kummassakin kirjassa on runsaasti valokuvia, mutta ne ovat tietenkin mustavalkoisia. Kasvien nimet mainitaan lähes aina tekstissä ja kuvateksteissä vain latinaksi, mikä hieman vaikeuttaa lukemista. Mustavalkoisista kuvista ja latinalaisista nimistä ei aina helpolla selviä, mistä kasveista on kysymys. Onneksi Elfvingin kirjassa on muutaman puutarhan esittelyn lomassa pitkiä kasviluetteloita, joissa nimet ovat sekä suomeksi että latinaksi.

Elfvingin kirjassa on kaksi espoolaista puutarhaa: Dalbyn taidepuutarha Bodom-järven rannalla ja Espoon  kartanon puutarha. Paul Olsson on suunnitellut kummatkin. Hänen kirjassaan puolestaan on useita kuvia Espoon kartanon hienosta puutarhasta. Onkohan kummastakaan puutarhasta enää mitään jäljellä?


Yhdestä Paul Olssonin kehotuksesta taidan ottaa vaarin: "Pionien joukkoon sopii istuttaa tiikerililjaa, Lilium tigrinumia, joka aloittaa kukkimisensa elokuussa pionien lopettaessa". Tiikerililja sopii hyvin pionipenkkini violettien kärhöjen ja pinkkien syysvuokkojen kanssa yhteen, joten kiitos vinkistä, herra Olsson.

Lisätietoa:
Jenny Elfving
Paul Olsson


2 kommenttia:

  1. Kiitos Pia, mukavaa luettavaa jälleen. Aloin muistella äitini ja mummojeni kasvimaita ja kukkatarhoja. Jostain kaukaa alkoi kuulua karjalaismummoni pajatus "jorriinin juurista". Ikinä en silloin ymmärtänyt mistä kyse, nyt googletin :) Terv. Pirjo

    VastaaPoista
  2. Olet todella saanut aarteita käsiisi. Minulla oli isäniäiti joka oli intohimoinen puutarhuri. Olemme mieheni kanssa muistelleet häntä usein varsinkin tänä kesänä. En tiedä mistä kummasta syystä. Hänen kuolemastaan on yli 30v. Mutta puutarha teki jo lapsena vaikutuksen, eikä se ole unohtunut vieläkään. Kai se kipinä silloin minuun iti.

    VastaaPoista