Ryhdyin työhön viime viikonloppuna. Silloin satoi niin usein, että sain lauantaina käytyä läpi puolet rannasta ja sunnuntaina toisen puolen. Rantalepikko ehtii kesän aikana kasvaa metriseksi. Usein katkomme versot kaksi kertaa vuodessa. Ensimmäisen kerran aikaisin keväällä, kun poltamme risuja muutenkin, ja toisen kerran loppukesästä.
Tänään oli aika kuljettaa risut pois, yläpihan nurkan jortsuun. Siellä saavat odotella kevättulia. Mutta mikäs on kottikärryjä yläpihalle lykkiä, kun siellä raatajaa tervehtivät auringonkukat.
 |
| Rantapöpelikköä |
Kaksi kertaa kesässä pitää myös ottaa pitkävartiset ruohosakset veneeseen mukaan ja katkaista rantakaislikko. Tähän hommaan tarvitaan kaksi. Minä soudan ja siippa riehuu tuhdolla ruohosaksien kanssa. Lopuksi kaislat kerätään rautaharavalla rannasta käsin, ja jortsuun vie niidenkin tie.
Rannassa kasvaa luonnostaan ranta-alpia, kurjenjalkoja ja keltakurjenmiekkoja. Mieleni tekisi istuttaa sinne narsisseja ja rantakukkia, mutta en ole oikein rohjennut kokeilla, sillä joinain keväinä järvi nousee korkealle ja vesi peittäisi istutukseni kokonaan. Rantaa asuttaa myös vesirottayhdyskunta. En oikein viitsisi järjestää niille kukkasipuliravintolaa aivan nenän alle.
Ehkäpä vesirotatkaan eivät pidä narsisseista. Niillä voisin aloittaa. Näin kerran Kööpenhaminan pohjoispuolella puutarhan, joka rajoittui pieneen järveen. Nurmikko jatkui rantaan asti, ja huhtikuussa koko ranta oli täynnä narsisseja. Täällä meillä vaarana on kyllä se että narsissien sipulit plumpsahtelevat vesirottien rei'istä suoraan järven pohjaan.
Nyt kun pitkästä aikaa oli sateeton viikonloppu, ei auttanut myöskään muu kuin tehdä kitkentäkierros kukkapenkeissä. Vuohenputki oli sateisten viikkojen aikana vallan villiintynyt. Vuohenputkea nyhtäessäni siirsin samalla maata pitkin kasvaneen ja kukintansa lopettaneen kärhön kohti oikeaa kasvusuuntaansa. Myöhästyin tästä kesällä, enkä uskaltanut kajota kukkivaan kärhöön, sillä kukkavarret katkeavat helposti. Onneksi sen alle jäänyt, vuosi sitten istutettu pioni oli kestänyt koettelemuksen.
Yksi loppukesän kaunottarista, syysvuokko, kasvoi kärhön läpi ja kukkii juuri nyt ja vielä pitkään.
Rannassa kasvaa luonnostaan ranta-alpia, kurjenjalkoja ja keltakurjenmiekkoja. Mieleni tekisi istuttaa sinne narsisseja ja rantakukkia, mutta en ole oikein rohjennut kokeilla, sillä joinain keväinä järvi nousee korkealle ja vesi peittäisi istutukseni kokonaan. Rantaa asuttaa myös vesirottayhdyskunta. En oikein viitsisi järjestää niille kukkasipuliravintolaa aivan nenän alle.
Ehkäpä vesirotatkaan eivät pidä narsisseista. Niillä voisin aloittaa. Näin kerran Kööpenhaminan pohjoispuolella puutarhan, joka rajoittui pieneen järveen. Nurmikko jatkui rantaan asti, ja huhtikuussa koko ranta oli täynnä narsisseja. Täällä meillä vaarana on kyllä se että narsissien sipulit plumpsahtelevat vesirottien rei'istä suoraan järven pohjaan.
Nyt kun pitkästä aikaa oli sateeton viikonloppu, ei auttanut myöskään muu kuin tehdä kitkentäkierros kukkapenkeissä. Vuohenputki oli sateisten viikkojen aikana vallan villiintynyt. Vuohenputkea nyhtäessäni siirsin samalla maata pitkin kasvaneen ja kukintansa lopettaneen kärhön kohti oikeaa kasvusuuntaansa. Myöhästyin tästä kesällä, enkä uskaltanut kajota kukkivaan kärhöön, sillä kukkavarret katkeavat helposti. Onneksi sen alle jäänyt, vuosi sitten istutettu pioni oli kestänyt koettelemuksen.
Yksi loppukesän kaunottarista, syysvuokko, kasvoi kärhön läpi ja kukkii juuri nyt ja vielä pitkään.
 |
| Syysvuokko ja ötökkä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti