torstai 30. lokakuuta 2014

Puutarhurin lepokausi

Lokakuun lähestyessä loppuaan häämöttää puutarhurin lepokausi. Sitä kestää marras- ja joulukuun ajan siihen asti kunnes välipäivinä posti tuo ensimmäiset siemenluettelot.

Lokakuun aikana on istutettu kukkasipulit ja tyhjennetty kesäkukkaruukut kompostoriin. Kukkapenkit ovat saaneet suojakseen paksun kerroksen syksyn lehtiä. Tässä asiassa olen joutunut tekemään myönnytyksen metelöivälle kapistukselle, jota vastustin vuosikausia. Meillä on nyt lehtipuhallin. Mutta on se kyllä nopea ja näppärä. Meteliä kesti viime viikonloppuna vain muutaman tunnin ja sekä pihatiet, polut että alapiha oli puhallettu siisteiksi. Haravalla ei edes saa lehtiä niin helposti kohopenkkieni päälle, puhaltamalla se käy suitsait.

Perennoista kukkii vielä valkoinen syysasteri, joka ehti kuin ehtikin kukkaan tänä syksynä. Yleensä se ei ehdi, joten en edes muistanut, että siinä on hauskat pörröiset kukat. Jouluruusuissa on nuppuja ja kevätesikko ehti aloittaa uuden kukinnan, mutta molemmat ovat nyt lehtikerroksen alla. En siivoa perennapenkkejä syksyllä. Ne eivät  näy mihinkään, joten eivät voi häiritä kenenkään ohikulkijan esteettistä silmää. Leikkaan ainoastaan iristen lehdet, jotka liiskautuvat maahan ja tukahduttavat kaikki muut alleen. Nekin typistän vain puoleen väliin.

Viherhuoneessa talvehtii pelargoneja talvehtii 15 ruukullista, enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Lisäksi otin pari pistokasta kompostiin joutuneista kesäpelargoneista. Viherhuonessa kesä jatkuu, sillä kaikki pelargonit kukkivat täyttä päätä. Keijunmekko roikkuu amppelissa surkeana, mutta toistaiseksi elossa. Verenpisarat sen sijaan pääsivät paleltumaan. Kelloköynnöksen talvettamisajatuksesta olin jo aiemmin syksyllä ehtinyt luopua. Eipä noille kaikille olisi ollut tilaakaan, sillä viherhuone on niin täynnä, että muutama viherkasvi ja orkideat on pitänyt siirtää muualle. Bougainvilleakin pitää saada mahtumaan viherhuoneen valoon viimeistään tammikuussa.

Kelloköynnös teki loppujen lopuksi 5 valkoista kukkaa ja muutaman nupun, ja juuri ennen viime viikon yöpakkasia oli violettiinkin kelloköynnökseen tullut yksi nuppu. Se ei ehtinyt aueta.

Ihan kaikkia tämän kesän suunnitelmia ei tullut toteutettua. Alapihan kukkapenkin laajennusosa, varjopenkki, jäi tekemättä. Kävi nimittäin niin, että yhtenä helteisenä heinäkuun iltapäivänä istuskelimme siipan kanssa kiviterassilla ja tuijottelimme tontin reunaan. Siellä kasvaa suuri ja huonokuntoinen raita. Päätettiin, että se kaadetaan kevättalvella ja  ensi kesänä alueelle istutetaan metsäinen pensasaidanne. Saan sinne monta uutta, varjossa viihtyvää pensasta ja perennaa. Niinpä talven lukulistalla onkin Ella Rädyn ja Hanna Marttisen Suomalainen metsäpuutarha (WSOY 2014).

Saunamökin keinutuolin vieressä odottaa toinenkin, Helsingin Kirjamessuilta mukaan tarttunut uutuus, Sonja Lumpeen  Kotipihan kasvihuone (Tammi 2014). Siipalla kun on kuulemma liian vähän rakennusprojekteja tulevalle vuodelle.





2 kommenttia:

  1. Voi että, siinäkö se nyt oli se kasvukausi!? Minusta on ollut niin mukava lukea näitä sinun juttuja, kun itselläni on niin ikävä omaa pihaa ja puutarhaa. Blogistasi olen saanut lohtua kaipuuseeni.
    Odottelen innolla tulevaa kasvukautta ja ehkä tässä talven mittaan saan lukea jotain mukavaa joulukukista :)
    Terv. Pirjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei huolta, tulossa on tekstiä viherkasveista ja joulukukistakin. Mutta ei kovin tiiviseen tahtiin nyt vähään aikaan.

      Poista