Kevät helmikuussa

Kiertelin viikonloppuna pitkästä aikaa pihalla ja ihmettelin helmikuista kevättä. Lumi on lähes sulanut, järvi on sentään vielä jäässä. Korkealla oleva vesi nosti ennen joulua pontonilaiturimme paikaltaan, ja se on lähes poikittain rannassa jäänä päällä ja narulla kiinni rantakoivussa. Pohjassa seisova toinen laituri on surullisesti lähes kokonaan veden ja jään alla.

Kukkapenkit ovat vielä onneksi osittain lumen alla suojassa. Sieltä täältä kuitenkin jo pilkistää narsissien ja tulppaanien kärkiä. Niille käy varmaan samoin kuin viime talvena eli paleltuvat vielä moneen kertaan. Erityisen huolissani olen viime kesänä istuttamistani laventelin monivuotisista taimista. Lumi on niiden päältä sulanut eivätkä ne tule kestämään kevään yöpakkasia. Peitän ne havuilla, kunhan kevättyöt etenevät yhden suuren kuusen kaatamiseen asti.

Krookuksissa ja kevätkelloissa näkyy nuppuja. Taitaa käydä niin että niistä tulee jäniksien salaattibaari, sillä luonnossa ei vielä muuta syötävää pupuille ole. Muuten jänikset ovat tehneet talven aikana aika vähän tuhoja. Persiankeltaruusu on kyllä käyty jyrsimässä maata myöten. Se toipunee, ellei ole paleltunut.

Aikaisia, todella aikaisia, kukkijoitakin näkyy jo, kun tarkasti katsoo:

Jouluruusu

Viikonloppuna kaadoimme tontin itälaidalta suuren, ruman raidan. Se on sinne joskus vuosien varrella päässyt jotenkin huomaamatta kasvamaan. Se oli parin metrin korkeudelta haarautunut neljään varteen, joten latvus oli aika massiivinen. Aion istuuttaa alueelle rhodoja ja muita varjossa viihtyviä pensaita. Kaataminen sujui hyvin, haara kerrallaan, paitsi että aivan viimeinen rojahti suoraan kukkapenkkiin. Onneksi oksia ja latvusta oli niin paljon että itse ranka jäi niiden varaan eikä kukkapenkille aiheutunut suurtakaan vahinkoa.

Karsin oksia myös vanhasta atsaleasta. Pensas alkoi voida huonosti viime kesänä. Syynä on varmasti ainakin osittain se että muutama vuosi sitten painava lumikuorma halkaisi yhden paksun varren ja laho on sitä kautta päässyt leviämään. Osa paksuista oksista lähti nyt ihan vetämällä irti. Voi myös olla että pari vetistä talvea ja kevättä ovat olleet juuristolle liikaa. Ehkä se on yksinkertaisesti tukehtunut. Kolmas syyllisehdokas on vesirottayhdyskunta joka mellastaa rannassa ja atsalean ympärillä. On atsaleassa kuitenkin vielä terveitäkin oksia, joissa on runsaasti nuppuja, joten oranssia loistetta on luvassa  alapihalle vielä tänäkin vuonna.