Uusi ja vanha guru: Rea Peltola ja John Taylor

Paljon en puutarhanhoidosta tiedä, mutta jotain tietoa on vuosien varrella päähän jäänyt. Sen huomaan sellaisissa tilanteissa kun joku, vaikka työkaveri, kysyy ohimennen jotain lahjaksi saamastaan kukasta ja minä alan höpöttää kaikenlaista mitä aivojen sopukoista mieleen ja kielen päälle nousee. Puhetta tulee minuuttitolkulla enkä huomaa kysyjän ja mahdollisten muiden läsnäolijoiden katseen muuttumista lasittuneeksi. Lopulta joku keskeyttää ja kysyy "miten sä voit tuon kaiken tietää?" Itsekin ihmettelen välillä.

Yksi syyllinen löytyi kun etsin kirjahyllystä jotain ihan muuta: Rea Peltola. Käteen osui kaksi hänen ja Vesa Koivun puutarhakirjaa 2000-luvun alusta. Olin ne kokonaan unohtanut, mutta ainoa selitys sille, että ne ovat eri paikassa, kokonaan eri talossa, kuin muut puutarhakirjani, on se että olen ne vuonna 2005 pakannut mukaan kun muutimme Kööpenhaminaan. Muut puutarhakirjat jäivät Espooseen. Muuttokuormaan ne pääsivät varmaankin siksi että olen pitänyt niistä niin paljon.

"Puutarhatyöt keväästä talveen" on ilmestynyt vuonna 2000, juuri niihin aikoihin kun aloin tosissani kiinnostua kukista. Luin kaiken mitä käsiini sain ja aika monta kirjaakin ostin. Nyt kun selasin teoksen kannesta kanteen, huomasin että monet oppini ovat tästä kirjasta lähtöisin. Peltola on ammattilainen, joka kirjoittaa hyvin. Ohjeet ovat helposti ymmärrettäviä ja konkreettisia. Kannatti selata ja lueskella taas. Opin mm. että idänunikon lepoaika on kesällä kukinnan jälkeen ja siksi se on kukkapenkissä pontevana ja vihreänä valmiina kasvamaan aikaisin keväällä.

"Puutarhurin ilot: Kirppa ja kultakuoriainen" on aivan yhtä ilahduttava teos. Se koostuu Rea Peltolan Helsingin Sanomiin kirjoittamista puutarhateksteistä, jotka on kauniisti kuvitettu Vesa Koivun valokuvilla. Peltola on mm. jo tuolloin hehkuttanut lehtikaalia, tuota Amerikan kautta meille kiertänyttä trendiä. En sano herkkua, sillä sitä se ei kyllä mielestäni ole. Lapsuuteni kesävierailuilla Savossa 60-luvulla tarjoiltiin aina perinteistä kesäruokaa: lehtikaalimuhennosta. Josta lapset kyllä vapautettiin.

Joten kiitos Rea Peltolalle. Nämä hänen teoksensa pääsevät nyt muiden puutarhakirjojeni joukkoon saunamökkiin keinutuolin viereen.

Uusi guruni on John Taylor, tuo Skånen britti, Puutarhakeskiviikko-ohjelmasta tuttu. Ostin hänen uuden kirjansa "Mitt trädgårdsår" Nordiska trädgårdar -messuilta viikko sitten. Kirja on kaunis, siinä on sekä hienoja valokuvia Malmön Slottsträdgårdenista, jonka puutarhuri John Taylor on, sekä upeita kukkapiirroksia. John opastaa lukijan puutarhamaailmaansa ja -filosofiaansa, antaa käytännöllisiä ohjeita ja kertoo Slottsträdgårdenin vuodesta.  John esittää toiveen, että ihmiset tulisivat hänen puutarhaansa joka päivä. Onneksi en Kööpenhaminan vuosina tiennyt sen enempää hänestä kuin Slottsträdgårdenista mitään, muuten olisin hyvinkin saattanut ylittää Juutinrauman aika usein.

Tässä muutamia Johnin viisauksia:

• You have to take your chances - ei haittaa jos menee pieleen. Jos ei mene pieleen, niin ei opi.
• Nudging or pushing - tulee parempi lopputulos tönimällä lempeästi kuin pakottamalla
• Pleasure - puutarha merkitsee rakkautta, iloa, lepoa ja palautumista
• If you don't see, look more closely - tunne maasi ja puutarhasi
• Rookie mistakes - kaikki tekevät virheitä "det tar bara fem till tio år att lära sig så perfekt"
• A lot can happen in ten years! - mikään ei ole koskaan valmista
• Gardening is a constant learning experience. -Puutarhanhoito on ainaista oppimista.
• You have to work with what you've got. -hyväksy faktat, maa on mitä on, kasvuvyöhykettä ei voi muuttaa
• Balans och symmetri är överskattat. Balanssi ja symmetria ovat yliarvostettuja. Tämä on suosikkini. My kind of a gardener.

Kirjallisuus:
Rea Peltola - Vesa Koivu: Puutarhatyöt keväästä talveen. Tammi 2000.
Rea Peltola - Vesa Koivu: Puutarhurin ilot: Kirppa ja kultakuoriainen. WSOY 2005.
John Taylor: Mitt trädgårdsår. Massolit förlag, 2015.