Metsäpuutarha

Kieloja

Selailin Ella Rädyn ja Hanna Marttisen viime vuonna julkaistua, mainiota "Suomalainen metsäpuutarha" -teosta. Ostin kirjan syksyllä Kirjamessuilta ja nyt tartuin siihen, sillä kesän suunnitelmiini kuuluu mm. puutarhamme varjoisamman, lännenpuoleisen laidan muokkaaminen metsäpuutarhamaiseksi. Tai oikeammin muokkaamisen aloittaminen. Ensimmäinen uusi kasvi on äitienpäivälahjani, kotimainen puistoalppiruusu 'Eino'.

Kirjaa lukiessani tajusin kuitenkin, että meillähän on jo metsäpuutarha, vieläpä monensorttinen. Koko tonttimme on yhtä metsäpuutarhaa, mitä nyt muutama kukkapenkki ja sammaloitunut nurmikko seassa. Räty esittelee viisi eri kasvupaikkatyyppiä, ja oikeastaan yhtä lukuunottamatta jokaista niistä löytyy meiltä. Kuivaa kangasta ei ole, vaikka sillekin tyypillistä kasvustoa täällä oli ennen.  Uudisrakennuksemme tuhosi sen alleen. Mutta kosteikko, lehto, kangasmetsä ja kallio - kyllä löytyy.

Esipuheessa sanotaan, että metsäpuutarhan luontevin paikka on tontin reunamilla. Meillä isot osat tontista, erityisesti reuna-alueet, ovat lähes luonnontilaisia. Mutta myös aivan keskellä pihaa on alue, jota voi pitää metsäpuutarhamaisena.

Kosteikko on tietenkin rannassa. Kosteikon kasveista siellä kasvaa keltakurjenmiekka, ranta-alpi, erilaiset kaislat ja heinät sekä ulpukka.  Koivuja ja vanha hopeapaju kasvavat aivan vesirajassa. Ne on ehkä joskus istutettu, sillä luontojaan ranta puskee lähinnä lepikkoa.

Varsinaista lehtoa ei kallioisella tontillamme ole, mutta alapihalla kasvaa paljon lehdoille tyypillisiä kasveja: sini- ja valkovuokkoja, käenkaalia, kieloja, mustikkaa, kotkansiipeä, vadelmaa. Ja vuohenputkea. Valtava raita kaadettiin talvella, ennen niitä oli kaksin kappalein. Kuusia ja koivuja on jäljellä.

Kangasmetsämäiseksi kasvusto muuttuu kun rinnettä noustaan ylemmäksi lähelle taloa. Terassin edessä kasvaa mustikkaa ja kangasmaitikkaa, puolukkaakin jonkin verran. Kuusia ja pihlajia olisi, mutta ne on kaadettu. Ellen nitistäisi versoja, pihlaja valloittaisi koko keskipihan parissa vuodessa. Keskellä kaikkea kasvaa suuri, vanha mänty. Metsäimarteen löysin tänä keväänä tontin laidalta, kaadetun kuusen takaa. Erilaisia heiniä kasvaa enemmän kuin tarpeeksi.

Mänty

Talon paikalla kasvoi kuivahkon kankaan kasveista ainakin ahomansikkaa, mustikkaa, kanervia, maitohorsmaa sekä heiniä. Pari katajaakin oli.

Talon ja tien välissä on kallio. Kalliolla ei paljon muu kasva kuin sammal ja jäkälä. Meidän kalliolle on aikoinaan istutettu mehikasveja ja maksaruohoja sekä kiviaidan viereen pikkutalviota. Aivan aidan vieressä kasvaa muutama vanha mänty, joista yksi on kelottunut sekä portinpielessä koivu ja nuori kuusi. Kesällä alue on rutikuiva.

Enää ei tarvitse miettiä, mikä termi parhaiten luonnehtisi puutarhaani. Kyllä tämä on aivan selvä metsäpuutarha. Ella Rädyn neuvoilla teen siitä entistäkin metsäpuutarhamaisemman. Lisää alppiruusuja, atsaleoja, sireenejä, pieniä puita, ehkä jopa katsura. Ja kosteikon reunaan mustakuusi, jonka juuret kestävät seisovaa vettä.

Valkovuokkoja

Kirjallisuus: Suomalainen metsäpuutarha, Ella Räty ja Hanna Marttinen, WSOY 2014.