Kärsivällisyys palkitaan

Kaksi vuotta sitten tekemäni suuri kohopenkki, joka on kulkenut nimellä "Pohjoismaiden värit", näyttää nyt siltä kuin se olisi ollut tuossa alapihalla, kivipengerryksen edessä aina.

Osan kasveista istutin vasta viime kesänä, mutta kukkapenkki näyttää todella rehevältä ja runsaalta, multaa ei näy enää missään, vaikka en ole sinne mitään kesäkukkia istuttanut. Perustin kukkapenkin nurmikon päälle siten, että alimpana on paksu kerros sanomalehteä, sen päällä alimpana nuorta kompostia, seuraavaksi vanhaa kompostia ja päällimmäisenä ostomultaa. Kompostia ja multaa on yhteensä n. 40 senttiä.

Viime kesänä kasvit olivat pieniä. Monet niistä kyllä kukkivat, jotkut, kuten palavarakkaus, oikein komeastikin. Perennat kasvattavat ensin juuria ja alkavat sitten kasvaa maan päällä ja nyt vaikuttaa siltä että että juuret ovat tavoittaneet ravinteikkaan kompostikerrokset ja kasvu on aivan hurjaa. Esimerkiksi värimintut ovat reilusti yli metrin jo nyt.

Viime kesänä punapäivänkakkarat tekivät vain lehtiä, mutta nyt ne kukkivat todella hienosti.

Punapäivänkakkaroita 

Viime kesänä jatkoin kohopenkkiä muutaman metrin ja istutin siihen erilaisia saksankurjenmiekkoja ja päivänliljoja. Kurjenmiekoista yksi on jo kukkinut, toinen kukkii yhden kukan voimin juuri nyt. Muissa ei näy nuppuja. Päivänliljoista parissa on nuppuja. Pitää olla kärsivällinen ja toivoa että ensi kesänä sitten.

Tänä kesänä teen taas kohopenkkejä, nyt varjoisempaan paikkaan. Suunnitelmissa on istuttaa ainakin töyhtöangervoja.

Toinen mieltä ilahduttanut tämän viikon kukkija on ruskolilja. Kaksi vuotta sitten sain muutaman sipulin ja istutin ne yläpihalle ison kiven viereen, jotta ne näkyisivät keittiön ikkunasta. Viime vuonna niistä ei näkynyt mitään, ja ajattelin jo, että ruskoliljojen palautusprojektini ei onnistu vieläkään. Mutta nyt kaksi niistä on kukassa ja muutama pieni liljan alkukin on näkyvissä. 

Ruskolilja

Kaikista kauimmin odotettu ilonaihe on kuitenkin ylimmän kuvan tarhaidänunikko. Se aukesi tänään. Istutin niitä neljä pientä taimea neljä vuotta sitten. Ne pysyivät juuri ja juuri hengissä liian kuivassa paikassa, eivät kasvaneet, eivät kukkineet. Viime kesänä siirsin ne alapihalle kunnostettuun kukkapenkkiin akileijojen seuraan. Ja nyt ne kukkivat. Lajike saattaa olla 'Princess Victoria Louise'.

Mikään ei kasvata kärsivällisyyttä niin kuin puutarhanhoito.

Ruukutusjoogaa

'Aquarelle'a muistuttavia pelargoneja ruukutettavana

"Rikkaruohojen kitkeminen on joogan ja fyysisen treenin yhdistelmä, jotain joka tekee ihmisen rauhalliseksi ja terveeksi", sanoo John Taylor. Kyllä käy ruukuttaminenkin sekä joogasta että voimaharjoittelusta. Ruukutusoperaatioon kun kuuluu sekä pöydän nostelua, ruukkujen kantamista alapihan talvisäilytyksesta yläpihan työpisteeseen, monenlaista mullan liikuttelua, taimien ja kukkien ja veden kantamista. Ja lopuksi täytettyjen ja sen myötä painavien ruukkujen nostelua ja kantamista paikoilleen.

Kahtena viikonloppuna olen kantanut pöydän viherhuoneesta multakasan viereen ja ruukuttanut.

Kesäkukkani voi jakaa kolmeen ryhmään: talvetettuihin ja niiden pistokkaisiin, siemenestä kasvatettuihin ja taimina ostettuihin.

Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ennen kaikkea pelargonini.Viikko sitten siirsin kaikki talvehtineet pelargonit ulos. Ruukutin talven aikana ottamani pistokkaat ja uudet tulokkaat. Kaikki saivat kuitenkin jäädä talon suojaisemmalle puolelle, johon kovat länsituulet eivät osu ja johon paistaa vain aamuaurinko.

Viime viikonloppuna pelargonit pääsivät kukkaportaille kesää viettämään, mutta ei niillä ole ollut oikein mukava alku. Lauantaina tuuli niin että muutamat pisimmät versot ja monet kukat katkesivat, sunnuntaina tuli niskaan kaatosade.

Yritin talvettaa pelargonien lisäksi portulakkaa ja keijunmekkoa. Keijunmekko kukki vielä joulukuussa, pysyi vihreänä läpi talven ja alkoi tehdä uusia versoja aikaisin keväällä. Kunnes toukokuussa se kuoli, sai varmaan liian vähän vettä siinä vaiheessa kun viherhuoneessa alkoi päivälämpötila nousta. Portulakassa oli vähän vihreää vielä helmikuussa, mutta sitten se muuttui kokonaan mustaksi ja kuoli. Siitä tuli aivan valtavasti roskaa.

Daaliat, tsinniat, tuoksuherneet, leijonankorvat ja muut siemenestä kasvattamani ruukutin vasta tämä viikonloppuna. Ne saavat nyt puolestaan olla suojaisella puolella pihaa tämän viikon.

Daalioita riitti seitsemään suureen ruukkuun. Jokaisessa eri lajike. Oikaisin kasvatuksessa tänä keväänä sen verran, että jätin koulimisen väliin. Daaliat kasvoivat kylvöruukuissa ja kylvömullassa tähän asti. Hyvin kasvoivat, vaikka yhdessä pikkuruukussa saattoi olla neljäkin 30-senttistä tainta. Daalian varret vaurioituvat helposti, joten koulimisessa tulee aina menetyksiä. Nyt heitin vain aivan muutaman pieneksi jääneen taimen pois. Osa suurimmista taimista oli jo alkanut tehdä mukulaa, mitä pidän hyvänä merkkinä.

Tsinnioista sen sijaan en odota paljonkaan. Olin kyllä huomannut että taimet voivat vähän huonosti ja osa kuolikin, mutta en ollut huomannut, että niissä oli kirvoja. Istutin vain terhakkaimmat taimet, kaikki lajikkeet samaan ruukkuun. Ruukku on eristyksissä. Ehkä eilinen vesisade karkotti kirvat. Tulee mitä tulee, ehkä ei mitään.

Leijonankidat olivat vasta noin sentin mittaisia, samoin koristetupakat. Päätin haluta laiturin viereen väriä jo alkukesästä eikä vasta syyskuussa, joten ostin torilta padan keskelle 10 kukkivaa leijonankitaa ja istutin omat taimet padan reunoille. Voi olla että eilinen kaatosade teki pikkutaimista heti selvää jälkeä.

Tuoksuherneet itivät jostain syystä erittäin huonosti. Taimia tuli vain kymmenkunta, osa niistäkin aika kelvottomia ruipeloita. Istutin kaikki nekin yhteen isoon saviruukkuun.

Koska oma kesäkukkatuotantoni kanssa on siis tänä vuonna daalioita lukuunottamatta vähän niin ja näin, olen parin viime viikon aikana tehnyt täydennysostoksia torilta ja taimiliikkeistä. Kolmannen ryhmän kukkia ovat mm. leijonankitojen lisäksi muutama riippapelargoni, vaaleankeltaiset isosamettikukat, oranssi petunia ja neilikka, valkoinen kesäkynttilä, lobeliat ja annansilmät. Ja Muhevaiselta uusi portulakka.

Viikko sitten noudin Kallen Kukkatarhan verkkokaupasta talvella ostamani 20 pelargonia ja 12 yrttiä. Pelargonit ovat sellaisia kauniin pinkkejä, terälehdissä vähän vaaleampaakin sävyä. Äkkiseltään katsottuna hyvinkin samanlaisia kuin Tukholman messuilta suurella vaivalla kantamani 'Aquarelle'...

Tsinnia-tilannekaan parani kerralla, kun kaarsin kotimatkalla Muhevaisen kautta. Siellä oli neljä jo isotsinniaa, oranssi, keltainen ja kaksi pinkkiä. Seuraksi vähän valkoista ja violettia, ja viimeinenkin ruukuista sai kesäasukkaat.

Tsinniat ja seuralaiset