sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Pelargoneja ja erikoispelargoneja


Pelargon sidoides, Pelargon papilionaceum ja Australian Wild Pelargon
Viime keväänä haaveilin Susanna Rosenin Suuren pelargonikirjan innoittamana 'Pelargonum sidoides'ista. Olin jo unohtanut koko haaveiluni. Olin myös päättänyt, että tänä vuonna jätän Helsingin puutarhamessut väliin ja säästän pelargonirahat Tukholman messuhankintoihin. Siellä kun oli viime vuonna paljon kaikenlaista kivaa.

Mutta lauantai-iltapäivällä kävin kuin kävinkin messuilla ja siellä törmäsin Pelargonum sidoidesiin. Muistin sen "lähes mustat" kukat ja niin tapahtui, että se ja seitsemän muutakin pelargonia muutti viherhuoneeseeni.


Suuri pelargonikirja kuvailee sidoidesia näin:

"Kaunis pelargoni, jolla on hopeanvärinen lehtiruusuke ja aromaattiset lehdet pitkissä ruodeissa. Lehdet ovat sydämenmuotoiset, poimureunaiset ja sametinpehmeät. -- Kukat ovat tumman punaruskeat, miltei mustat. Kukassa on viisi taaksepäin taipunutta terälehteä."




Toinen erikoispelargoni on myyjän nimilapun mukaan Australian Wild Pelargon, ilman latinankielistä  nimeä. Tuolla nimellä en ainakaan nopealla selailulla löytänyt sitä Suuresta pelargonikirja. Se on erikoisen näköinen, sillä lehdet kasvavat ikäänkuin yhdestä kohdasta ja lehtivarret ovat pitkiä. Odotan jännityksellä, millainen siitä kehittyy.

Kolmas erikoisuutuus on Pelargon papilionaceum, joka myyjän mukaan voi kasvaa jopa parimetriseksi. Se on Suuren pelargonikirjan mukaan pelargoneista suurilehtisin, ja sitä kannattaa kasvattaa jo sen suurten lehtien takia.  Ruotsissa tämä pelargoni tunnetaankin lemupelargonina. Lehdissä on kyllä voimakkaan sitruunainen ja ehkä hiukan muovimainen tuoksu, mutta ei se minusta ole mitenkään epämiellyttävä.

Muut ostokseni ovat enemmän tai vähemmän tavallisia: Nimismies, Prins Gustav, Leila, Turkisk jätte ja yksi jonka nimilapusta en saa selvää.

Vanhat pelargonini talvehtivat oikein hyvin. Vain yksi kuoli ja sekin oli viime kesänä torilta hankittu tavallinen pelargoni, joten ei mitenkään suuri menetys. Viherhuoneen valossa ja yli 10 asteen lämpötilassa pelargonit eivät mene lepotilaan, vaan pysyvät vihreinä koko talven. Olen katkonut pisimpiä venähtäneitä versoja pitkin talvea, ja nyt useimmat ovat ihan hyvän muotoisia. Monet tekevät jo ensimmäisiä kukkia.

Siemenestä laitoin kasvamaan tänä vuonna vain yhden pussillisen vyöhykepelargonilajiketta "Night Vailit". Itävyys oli hyvä, sillä vain yksi siemen ei itänyt. Kahdeksan pikkutainta on lähtenyt hyvään kasvuun ja toivottavasti edes jokin niistä ehtii tehdä tuollaiset loistavan fuksianpunaiset kukat kuin siemenpussin kuvassa.




lauantai 2. huhtikuuta 2016

Voitto jäniksistä

Lumet ovat sulaneet Espoon perukoiltakin. Tein kevään ensimmäisen kukkapenkkikierroksen kapean rautaharavan ja sekatöörien kanssa. Ajattelin vain hiukan rapsutella, katkoa suurimpia talventörröttäjiä ja tarkastella talven ja jänisten tekemiä tuhoja. Mutta kuten aina, innostuin, ja putsasin suurimman osan kukkapenkeistä ihan perusteellisesti. Olin viimeksi käynyt kierroksella kolme päivää aikaisemmin eikä silloin ollut vielä mitään muuta kuin jouluruusut kukassa. Siksi olinkin tosi yllättynyt kun keskellä alapihan pitkää kukkapenkkiä krookukset olivat avanneet kukkansa. Viime vuonna jänikset söivät kaikki krookukseni. Jäniksiä on tänä talvena ollut tosi paljon, joten ajattelin että samoin käy nytkin. Voi olla että käykin, mutta ainakin ehdin edes nähdä krookuksia. Voitto se on pienikin voitto.

Krookukset
Ja oli muutakin herännyt:

  • talventähti kukkii sekä alapihalla että uudessa paikassa talon takana, niin että näen ne sänkyni vieressä olevasta ikkunasta. 
  • kevätkellot, suosikkini, kukkivat entistä runsaampina rinteessä. Niiden vieressä monta vuotta murjottaneet lumikellot ovat myös tehneet muutaman kukan.
  • kevätiris 'Katharine Hodgkin' löytyi lehtikasan alta nupulla. Kun se pääsi aurinkoon, kukat olivat puolen tunnin kuluttua auki.
  • ensimmäiset sinivuokot avaavat juuri kukkiaan.
  • raparperi on tehnyt jo kaksi hienoa punaista alkua.
  • ruohosipuli ja oregano ovat heränneet.
  • sitruunaperhonen lenteli pitkin pihaa.
Kevätiris 'Katharine Hodgkin'

Jänikset ovat hoitaneet myös kukkapenkkien kevätlannoituksen, papanoita on joka paikassa. Ne ovat myös syöneet persiankeltaruusun lähes maan tasalle. Viime kesänä istutetusta rinneangervosta on jäljellä kymmensenttiset tapit. Pinkki atselea on menettänyt viime kesänä kasvattamansa kolmannen oksan, mutta saanut, toistaiseksi, pitää suurimman osan nupuistaan.

Vesirottien kukkapenkeissä tekemistä vahingoista on vielä liian aikaista sanoa mitään.

Vielä on yöpakkasia pitkään, joten peittelin laventelit ja pensaspionit kuivien lehtien alle.