lauantai 4. kesäkuuta 2016

Jänis

Karkotuspallo 
Ei olisi pitänyt keväällä hehkuttaa voittoa jäniksistä. Tuollaisesta manaamisesta ei voi seurata muuta kuin huonoa. Niin kävikin. Puutarhaani muutti jänis.

Jänis ilmaantui puutarhaan parisen viikkoa sitten. Ensin se lymysi talon ja saunarakennuksen välissä vanhan tuoksuspirean ja kivipengerryksen suojissa. Kun kuljin terassilta kohti rantaa, se säikäytti minut monta kertaa ryntäämällä pusikosta takavasemmalle.

Sen tapa on odottaa, että kuljen ohi ja ponkaista sitten pakoon.

Viime viikolla löysin sen kukkapenkistä. Lähes kaikki punapäivänkakkaroiden nuput oli syöty. Suivaannuin ja googletin jäniksen karkottamisen. Suositeltiin saippuanpaloja, parfyymia ja ties mitä. Vanhan parfyymin tyhjensin siltä istumalta punapäivänkakkaroiden suojaksi.

Parfymointi on se tepsinyt sikäli että punapäivänkakkarat ovat saaneet olla rauhassa. Ainakin toistaiseksi. Mutta seuraavaksi jänis pisti poskeensa aivan vierestä puolet kultatyräkeistä. Sekin sai parfyymikäsittelyn.

Jostain syystä jänis on mieltynyt juuri siihen kohtaan kukkapenkkiä, jossa punapäivänkakkarat ja tyräkit kasvavat. Sieltä se on pomppinut pois kymmenisen kertaa, kun olen lähestynyt. Joskus ihan jalkojeni juuresta. Muuta se ei ole syönyt, mutta mullassa on selviä makoilun jälkiä.

Yhtenä aamuna avasin makuuhuoneen sälekaihtimet ja katselin puutarhaan ja järvelle. Eikös vain korvat vilkkuneet kiviterassin reunalta juuri istuttamani kesäkukkaruukun edessä. Juoksin pihalle, pupu loikki pois. Ei se onneksi ollut ehtinyt syödä kesäkukkiani. Vaikea kyllä kuvitella että se pitäisi voimakastuoksuisesta heliotroopista.

Löysin netistä Kuonot pois -karkotuspallot, joiden pitäisi tehota myös jäniksiin. Niitä roikkuu nyt pihassa kaksi. Toinen spireassa ja toinen kukkapenkissä. En vielä tiedä, toimivatko ne, mutta ainakin eilen illalla pari tuntia pallojen ripustamisen jälkeen, näin jänön ensimmäistä kertaa yläpihan kalliolla - aika kaukana hajupalloista.